keskiviikko 22. joulukuuta 2010

Kettu ja lumihiutaleet osa 2

(Jatkoa ensimmäisestä osasta. Kuvitus tulossa myöhemmin.)

- Shh!
Hiu-enkeli kuiskasi lähes kuulumattomasti Ketulle. He olivat tulleet kuusimetsän laitaan kylän kupeeseen ja ihmisiä oli lähettyvillä.
Kettu pelästyi ja meinasi lähteä pinkomaan pakoon, mutta enkeli sai kiinni sen hännästä.
- Katso mitä he tekevät, Hiu kuiskasi.

Hiu ja Kettu jäivät katsomaan kuusen alta kun isompi ihminen, ilmeisesti isä ja pienempi ihminen, oletettavasti poika tarkastelivat kuusia. Isällä oli kirves ja saha mukana. Sitten ihmiset pysähtyivät erään sievän kuusen luo ja yhdessä he ravistelivat lumet kuusesta.

Kettu katsoi enkeliin päin mutta Hiu näytti keskittyvän ihmisten puuhiin.

Isompi ihminen otti kirveensä ja iski sen kuusen tyveen. Pian kuusi oli kaadettu.

- Mitä ihmettä he tekevät, Kettu kysyi. Eihän kuusi ole edes hyvä polttopuu.
- Etkö ole ikinä nähnyt joulukuusta, Hiu kysyi kummastuneena.
- Joulumitä?
- Joulukuusta. Se on puu joka viedään jouluna sisälle ja koristellaan. Kuusen oksille laitetaan kaunista nauhaa ja koristeita. Latvaan tulee tähti tai enkeli. Tähti kuvastaa joulun tähteä, jonka paimenetkin näkivät kedolla. Tähti johdatti heidät Joulun lapsen luo. Enkeli kuvastaa enkeleitä, jotka paimenet näkivät kedolla ja jotka kertoivat paimenille että Jeesus on syntynyt.

Pienen ketun pää meni ihan pyörälle.
- Kuka se Joulun lapsi on ja miksi hänen syntymästään piti ilmoittaa? Kettu kysyi.
Hiu sipaisi sädekehäänsä ja jatkoi.
- Joulun lapsi on Jeesus. Jeesus on Taivaan Isän poika, jonka Taivaan Isä lähetti maan päälle pelastamaan ihmiset. Myöhemmin Hän kantoi kaikkien ihmisten pahat teot kuolemalla ihmisten puolesta.
- Miksi ihmiset tarvitsevat pelastusta? Kettu ihmetteli.
- Ihmiset tekevät paljon pahaa, ovat kateellisia ja vihaisia, sotivat ja varastavat, tiedäthän. Mutta Jumala rakastaa heitä kaikkia. Ja kettujakin.

Kettu näytti miettiväiseltä, mutta Hiu oli jo menossa.
- Seuraahan nyt minua Kettu, ihmisethän katoavat kohta näköpiiristä!
- Seuraammeko me heitä??, Kettu kysyi kauhistuneena. - Hehän näkevät meidät!
- Minua he eivät näe, mutta sinun täytyy olla varovaisempi. He asuvat aivan kylän tällä laidalla, minä olen ennenkin seurannut heitä.

Kettu oli entistä hämmästyneempi, mutta lähti kuitenkin kipittämään pienillä ketun jaloillaan Hiun perään ja teki lumihankeen pienen pienet ketun jäljet.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti