Ja äkkiä huomaan seisovani yksin sumussa
en tiedä minne ihmiset ovat menneet
ja kauanko olen ollut yksin
mistä sumu on tullut ja kauanko se on siinä ollut
en tiedä millaista olisi ilman sitä
aivan kuin lasipurkissa
sumu ei ole niin kuin savu
savussa voisi kuolla
mutta sumu ei voi edes tappaa
nään valoa mutta en tiedä miten sinne pääsee
jään odottamaan että sumu hälvenee
vaikka en edes tiedä haluanko
elämä nauraa minulle
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti