keskiviikko 21. lokakuuta 2009

valoinen synkkyys

mustaa
vettä kokemäenjoessa
mustaa, niin synkkää ettei
se vesi itsekään
päivällä uskoisi

silta joen poikki
uskooko
se synkkä vesi
synkkyytensä ymmärrettyään
että ne kauniit kirkkaat
jotka loistavat sillan pielessä
se musta joki
heijastaa takaisin

kuuleeko ne
ikinä että
ovat yhdessä valoisia

3 kommenttia:

  1. olen vasta murto-osaan blogistasi tutustunut ja olen ihastunut siihen täysin! jo sun kaikki rehelliset runot tekevät blogistasi niin persoonallisen että tulen aivan kateelliseksi! joskus kun on vaikea itse keksiä jotain uutta ja jännittävää blogiinsa :)pelkään että vahingossa alan plagioida ideoitasi. kirjoitukset kuten kolme kiitosta, tsättipätkien lisääminen tai muu sellainen antais vähänku inspiraatiota! mutta nyt huomasin, että viimeisin kirjoituksesi on tullut tasan kuukausi sitten :o jatka ihmeessä jos vain energiaa riittää! nyt kun olen blogisi löytänyt niin olisi hienoa seurata sitä reaaliajassa. :) *pyytää polvillaan*

    VastaaPoista
  2. voi ihanaa. :) mulla on joku kirjoittamaton kausi. joku syö tekstini ennen kuin ne tulee ulos. nielee ne eikä anna ajatuksiani minulle. mutta ehkä mä taas yritän :)
    ei se plagiointi vaarallista ole. :)

    VastaaPoista
  3. yhdessä vaiheessa olisin taas halunnut itsekin jatkaa novellien tai pidempien tarinoiden kirjoittamista, mutta se ei onnistunutkaan. taukoa oli kai ollut liian kauan. toivottavasti joskus osaan taas kirjoittaa... ehkä se ei olekaan niin kuin pyörällä ajamisen taito, jonka kerran opittuaan osaa...

    VastaaPoista