lauantai 15. marraskuuta 2008

ethän koskaan unohda

vaikka edelleen murtuneena
istumaan jään eteesi
tunnen että taakkani otat harteillesi

vaikka siivet riekaleina
toivon sinuun laitankin
tiedän että vaikeuksissa mua vahvistat

en mä aina pysty kiitokseen
kun kylmässä sateessa istun
mutta anna aina nähdä niin kuin tänään
olet antanut mulle kaiken mitä tarvitsen
et koskaan jättänyt yksin

vaikka tunnen vain tuskan
saat mut hymyilemään
pimeään iltaan jään kanssas istumaan

vaikka joskus yksinäinen
tiedän että se kasvattaa
armos ja rakkautes mua kannattaa

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti