torstai 16. elokuuta 2007

ei meitä luotu kaikkea kestämään

se tuli taas käymään kun olin yksin. en tiedä kauanko se meinaa olla. se tuli kun huomasi että olen yksinäinen ja kuumeessa. se syytti mua siitä että olen niin huono. en jaksa elämää. olen liian heikko itsenäistymään ja ottamaan vastuuta. en osaa huolehtia itsestäni, saati sitten miehestäni, kanista, marsusta, kissasta. se muistutti taas kaikista virheistä mitä olen tehnyt. se näytti kuinka likaista on eläinten häkeissä ja muualla kodissamme. se vei minut keittiöön ja näytti tiskejä. kuinka paljon niitä on ja kuinka likaisia. osoitti pöytää. kuinka paljon siinä on murusia ja astioita. avasi jääkaapin. mitä kaikkea vanhaa siellä taas on. näin asunnossa vaatteet ja astiat erinäisissä paikoissa. ei se unohtanut mitään. se osasi kyllä muistuttaa työasioistakin. se poraa sydämeeni reikää enkä saa sitä lopettamaan. halusin vain nukahtaa ja herätä uuteen elämään.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti