Ne illat joihin kylmä tuuli puhaltaa
ei niitä voi kauan kestää
niihin tarttuu kiinni
selässä roikkuvaa
murhenäytelmää et saa pois
Nämä aamut joihin heräät
yhtä kankeana kuin eilen
väsyneempänä kuin eilen
niskassa roikkuu
eilisen menneet
Eteenpäin
et saa pysähtyäkään
odottaen
ehkä tulevaa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti