tyttö runosielu

tytön taskusta löytyy aina kirja
jonka se ottaa esille
ja kirjan välistä kynä jolla se itkee
itkee sanat paperille
säkeet sivuille

tyttö runosielu
ei elä ilman runoja
taiteesta saa voimansa
ja pimeästä kirjoittaa

silloinkin runotyttö kirjoitti
kun olisi toivonut sen
kirjan olevan elävä ja lämmin
ottavan kädestä ja
hymyilevän

tyttö painaa kirjansa kiinni
ja katsoo hetken pois
ehkä jään vain odottamaan
ystävää ja kättä
ja hymyä

tyttö runosielu
ei elä ilman runoja
taiteesta saa voimansa
ja pimeästä kirjoittaa

päättää joskus vielä sen
ettei tarvi enää ketään