!/(#¤%=#£@¤$

miksi kiitokseen ei löydy sanoja
pimeässä yössä kylmässä sateessa istuessani
löydän kyllä sanat huutaa
mutta miksi toivosta on niin vaikea kirjoittaa
murheesta, tuskasta osaan kertoa
mutta se ei ole koko totuus

haluan oppia sen, kirjoittamisen, vaikka siitä joutuis maksamaan
. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .
istun kylmässä huoneessa
katselen kun muut nauraa
en tiedä enää mitä tekisin
voimat on loppu
väsyin yrittämään

istun kylmässä huoneessa
ja sisälläni on yhtä kylmä
en usko enää parempaan
mutta nousen;
kai voi yrittää

siellä kauan seisoessani
en uskonut muutokseen
sillä kaikkeni yrittäneenä
seisoin siinä
ja katsoin maahan

sinä vinkkasit mut luoksesi
sanoin etten jaksa enää
sydämeni pimeään huoneeseen
toit lämmön
ja uskon parempaan

jäit siihen olemaan ja välitit
kuuntelit murtuneet sanani
otit puolet taakastani
voimat on loppu
ei tarvi yrittää

sanoit, Jumala pitää huolen