luet?

päivittyykö Sinulle kun kirjoitan?

aivan. luet lyhyimmätkin tekstini ja ymmärrät kuitenkin. ilman tietokonettakin näät jokaisen kirjaimen jonka kirjoitan - ja jonka pyyhin pois. löydät kadonneen inspiraationi, jota minä en ehkä saa koskaan kiinni. tiedät julkaisemattomat tekstini ja luet kirjoitukseni ennen kuin olen saanut niitä näytölle asti. joka hetki tarkistat tilani, luet uudet tekstini ja katsot uudet kuvani - ja näät niiden taakse. tiedät tekstien taustan paremmin kuin minä itse. muistat minut aina, ja tarkkailet minua senkin jälkeen kun muut ovat melkein jo kadonneet.

Herra, sinä olet minut tutkinut, sinä tunnet minut.
Missä olenkin, minne menenkin, sen sinä tiedät, jo kaukaa sinä näet aikeeni.
Kuljen tai lepään, kaiken olet mitannut, perin pohjin sinä tunnet minun tekemiseni.
Kielelläni ei ole yhtäkään sanaa, jota sinä, Herra, et tuntisi.
Sinä suojaat minua edestä ja takaa, sinä lasket kätesi minun päälleni.
Sinä tiedät kaiken. Se on ihmeellistä, siihen ei ymmärrykseni yllä.
Minne voisin mennä sinun henkesi ulottuvilta, minne voisin paeta sinun edestäsi?

Minä olen ihme, suuri ihme, ja kiitän sinua siitä. Ihmeellisiä ovat sinun tekosi, minä tiedän sen.

Tutki minut, Jumala, katso sydämeeni. Koettele minua, katso ajatuksiini.
Katso, olenko vieraalla, väärällä tiellä, ja ohjaa minut ikiaikojen tielle.

(Otteita Psalmista 139)

miten voisin epäillä, ja silti epäilen. aina uudestaan kaadun, vaikka pidät minua kädestä. olen epävarma ja heikko, rakastat minua silti.