maanantai 31. maaliskuuta 2008

hei alex.

huoh. se on ainoa minkä osaan sanoa. en tiedä mitä huomisesta tulee. olen taas siinä pisteessä. siinä pisteessä etten tiedä mitä huomenna tapahtuu. en usko huomisessa on paljonkaan hyvää. miksi? tuntuu sille. että huomenna ei paista aurinko. ei paista aurinko. vaikka lupasit. lupasit että paistaa aurinko, mutta se ei paistanut minulle. näin auringon, mutta se ei koskaan antanut valoaan minulle, vielä. ehkä se joskus antaa.

puhuit kauniisti, välittäen. ehkä se olikin vain kaunopuhetta. kauniita sanoja, joilla ei ollut merkitystä. ehkä en merkinnyt sinulle mitään. ehkä yritit auttaa säälistä. ehkä välitit minusta, minä ainakin välitin sinusta. välitin, ja välitän edelleen. pelästytin sinut, tai ehkä pelästyitkin itseäsi? välitit minusta ehkä vähän liikaa? tunnen että valehtelet minulle. en ehkä koskaan saa selville mitä oikeasti tapahtui. mitä oikeasti ajattelit, mitä oikeasti tunsit, mitä sinun olisi pitänyt sanoa minulle. se on surullista. minusta se on surullista. arvostan totuutta. mutta mitä sinä siitä välität. miksi ylipäätään sinun pitäisi kertoa minulle yhtään mitään. ehkä siksi että välität minusta ja minulla on oikeus tietää.

toivo, että annan sinulle joskus anteeksi. minä ainakin toivon. haluan antaa anteeksi. mutta en pysty siihen yksin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti